elän yksinäisyydessä ja elämän tarkoituksettomuudessa ja haluaisin enemmän aikaa lukea oikeita kirjoja teorioiden sijaan. jumitan joka kuukausi samassa elämäntilanteessa eikä se siitä tunnu kohenevan. surullisuus on ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei ole. ahdistuneisuus ja neuroottisuus on hyvä lisä hankkia siihen päälle.

samanlainen olo kuin vuonna 2000. kukaan ei ymmärrä minua. no jaa, ehkä tääkin on turhan provokatiivista, mutta kun tuntuu että tässä ei oikeasti ole mitään järkeä ja mua vain ärsyttää kaikki teennäiset 'kaikki on hyvin ja ihanaa ja pystyn kaikkeen'-ihmiset. ei se oikeasti ole niin helppoa. en jaksa odottaa, että onneni kääntyisi ja voisin vilpittömästi olla onnellinen ja ahdistumatta edes raha-asioista. kai ne ahdistaa silti seuraavat 5 vuotta. sellasta se. elämä on. (helvetin ärsyttävää, eikö?)

onneksi edes gg ilahduttaa.

varastin tän noilta kun oli tylsää. tässäpä teille:

10 vuotta sitten minä...
1.  olin onnellinen
2.  tanssin balettia                                                                                                                                                    3.  luin hevoskirjoja

5 vuotta sitten minä...
1.  olin ahdistunut ja surullinen
2.  elin karkilla
3.  provosoin niitä vastaan jotka eivät ymmärtäneet että tytöt voivat oikeasti käyttää hametta

3 vuotta sitten minä...
1. seurustelin pitkään
2. vihasin koulua ja ihmisiä ja halusin yliopistoon
3.  musiikillisen maailman avaruus alkoi hahmottua

1 vuosi sitten minä...
1.  erosin
2.  hajoilin ja löysin itseni uudelleen
3.  löysin uudet ihanat ihmiset ja itsenäisyyden ja yliopistoelämän

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen juhlinut paljon
2.  olen stressanut liikaa
3.  elänyt yksinäisyydessä

Eilen minä...
1. olin saamaton
2. luin lehtiä
3. halusin puhua jollekin

Tänään minä...
1. kaipaan jonnekin
2.  syön hyvää ruokaa
3. katson gilmoren tytöt

Huomenna minä...
1. valmistelen opetusta
2.  luen kirjoja
3. .nukun pitkään