naantalissa oli kivaa ja muumilaakso ja siellä paistoi aurinko, jopa minunkin mieleeni.

opiskeluyritykseni kariutui, koska jotkut tyhmät ihmiset ovat olleet viisaita ja heränneet aikaisin ja vallanneet kirjaston. toisin sanoen se on niin täynnä, että minä en mahdu sinne opiskelemaan. ehkä tämä on merkki korkeammalta taholta, ettei viron kolmekymmentäsivuinen käännöstehtävä ole tärkeintä elämässäni. (paitsi että on se hiukan kun se pitäisi suorittaa ennen tenttiä, joka on ensi viikolla.)

hyvä olo on kummasti jatkunut. viikonloppuna tosin tajusin, että dynkyssä ei enää ole hauskaa.nyt on aika sanoa heihei ko. paikalle hetkeksi aikaa. en jaksa enää. olen ollut siellä ihan liikaa.

tämä päivä menee taas hengaamisessa, mutta toisaalta tällainen elämä on ihan mukavaa. (siis sellainen ettei tee muuta kuin nauttii kevätpäivästä ja kulkee ympäri kaupunkia ja käy lounaalla ystävien kanssa. illalla katsoo jotain vuokrattua leffaa tai kuuntelee jotain uutta levyä tai lukee jotain muuta kuin koulukirjaa.) panikoin sitten taas viikon päästä, päivää ennen tenttiä.

peter pan muuten tuli takaisin. siis minun syndroomani. en halua kasvaa. enenen. tämä hetki on nyt ihan hyvä.